Siirry pääsisältöön

Srećne Duše on täällä!

Kopeekka tapasi laitoksen oman bändin laulaja-kitaristin Jaakko Laitisen ja jututti häntä nykyisten kuvioiden ohella vähän menneistä ja tulevistakin.

Suomi-Serbia-seuran vuosijuhlaan haluttiin saada esitys serbian kielen opiskelijoilta. Jaakon trubaduurinkyvyt olivat jo yleisessä tiedossa, mutta pian selvisi, että laitos suorastaan kuhisee musiikillisesti lahjakkaita ihmisiä. Äkkiä oli kasassa kokonainen orkesteri, jossa tällä hetkellä vaikuttaa Jaakon ja kitaran ohella Leo Herranen (basso), Katarina Fomkin (viulu) sekä Alexandra Namsaraeva, Aino Väänänen ja Oskar Rajewsky (laulu). Srećne Duše, onnelliset sielut, soittaa luonnollisesti balkanilaista musiikkia ja hienosti sen tekeekin! Ensimmäinen keikka oli menestys ja sittemmin orkesteri on viihdyttänyt yleisöä jo useampaan otteeseen laitoksen tilaisuuksissa ja Ruplan järjestämissä bileissä. Maine on kiirinyt ja keikkoja on tullut muualtakin yliopistoympyröistä.

Srećne Duše tulee varmasti ilahduttamaan laitoslaisia tulevaisuudessakin, mutta palataanpa Jaakon kanssa hieman ajassa taaksepäin. Milloin ja miten musiikkiharrastus sai alkunsa?
– Olin 15-vuotias kuin näin The Doorsista kertovan elokuvan. Mahtava meininki! Ajattelin heti, että minustakin tulee muusikko. Aloin harrastaa laulamista ja 18-vuotiaana siitä jo maksettiin.
Tyylilaji oli aluksi suomalainen iskelmä, josta kiinnostus levisi venäläisen iskelmän ja mustalaismusiikin kautta lopulta Balkanille. Väliin mahtui myös lyhyt hairahdus punkin puolelle, mutta siitä projektista ei jäänyt käteen muuta kuin jotain hämärää krapulaisesta rumpalista ja porttikielto Rovaniemen kaupunginkirjastoon. Varsinainen bändiura alkoi Orkestar Business Class Duossa, jossa Jaakon laulua säesti kaverin kitara. Lähinnä iskelmiä soittamalla Duo keräsi esiintymiskokemusta, keikat poiki keikkoja toinen toisensa perään ja lopulta EP:kin tuli julkaistua.

Lupaava nousu seisahtui kuitenkin vuodeksi, kun Jaakko suuntasi vaihto-opiskelijaksi eteläiseen Unkariin, Szegedin kaupunkiin aivan Serbian rajalle. Mitä Unkarin vuosi tarjosi?
– No tietysti paljon uusia ystäviä, lauluja ja kokemuksia. Matkustin myös paljon ympäri Balkania. Ehkä suhde musiikkiinkin muuttui, kun sitä nyt kuuli ja näki esitettävän oikeassa ympäristössään. Siitä tuli vähemmän eksoottista, enemmän aitoa.
Orkestar Business Class soitti ensimmäisen keikkansa jo viikko Jaakon paluun jälkeen. Duosta kasvoi monijäseninen orkesteri ja keikkaa pukkasi, Ruotsia myöten. Elokuussa 2008 julkaistiin albumin täydeltä itäeurooppalaisia ralleja, joista osaan Jaakko oli tehnyt suomenkieliset sanoitukset. Yksi ympyrä sulkeutui kuin levylle mahtui myös Jaakon isoisän sanoittama laulu. Isoisä oli kuollut Jaakon ollessa vielä pieni, mutta hän oli aikanaan kierrellyt pelimannina Tornionjokilaaksossa. Jaakon sanotaankin muistuttavan tyyliltään ja lauluääneltään kovasti suvun edellistä muusikkoa.
Syntyperäisenä rovaniemeläisenä voimakas lappilainen identiteetti paistaa Jaakosta läpi, muutenkin kuin murteen muodossa. Onko Lapilla ja Balkanilla jotain yhteistä?
– Hmm, no ehkä ihmisten avoimuus ja tietty rempseys, sekä toisaalta köyhyys ovat sellaisia piirteitä joita on yhdistetty molempiin alueisiin.
Yhteys konkretisoitui edellisen kerran viime vuonna, kun Jaakko palasi Szegediin ja järjesti siellä paikallisten kavereidensa kanssa Balkan Lapland Reunion –bileet.

Miltä tulevaisuus musiikkirintamalla nyt näyttää?
– Musiikki tulee olemaan vahvasti läsnä. Srećne Dušen kanssa lupaava alku saa toivottavasti jatkoa, ja päästään soittamaan lisää keikkoja. Rovaniemeläismuusikoista koottu toinen bändiprojekti, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, tulee julkaisemaan levyn ja esiintymään Helsingissäkin kevään mittaan. Ei muuta kuin kaikki mukaan keikoille!
Tiistai-illan tunnelma länsihelsinkiläisessä karaokebaarissa alkaa tiivistyä. Jaakko kantaa kortensa kekoon lurauttamalla kauniisti Lapin tangon ja saa asiantuntevalta yleisöltä kädestä pitäen kiitokset.

Srecne Duse esiintyy Ruplan bileissä ja laitoksen tilaisuuksissa (yleensä Lingvassa)
Jaakko Laitinen & Väärä Raha 1.5. Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11) ja 6.5. Om'pussa (Siltasaarenkatu 15)

Jaakko Kölhi

Kommentit